Pakko päästä pois täältä
Pakko päästä kotiin
Johonkin
Pakko
Älä
Älä luovuta
Älä nyt
Vielä ihan vähän
matkaa
pysy pystyssä
siellä on seinät ja ovi ja lukot
pysy
hereillä
se loppuu kohta
Kylmä
Takki putosi
johonkin
älä hätäänny
shokkiin voi kuolla
Hengitä
Hengitä
Hengitä
Hengitä
Kaikki on hyvin
”Adrian, oletko kotona?”
Kaikki on hyvin
Kaikki on h
”Adrian?”
Hän oli siellä ja hän sanoi jotain.
Huusi ja torui, ja minä mietin, että mitä hittoa hän täällä teki, hän, jonka ei pitänyt koskaan enää palata, paitsi hakemaan tavaroitaan.
Ja että kellon täytyi olla yhtä kuin yö, ja olinko jättänyt avaimeni hänelle.
Miten pieni nainen voi huutaa noin saatanan lujaa?
Elizabethin kynnet hipoivat niskaani. Hän käänsi päätäni. Älä. Jospa et.
”Adrian, sano jotain, katso tänne, mitä sinä teit –”
Anna minun puhua
”Odota tässä, haen laukkuni, soitan –”
Etkä soita
”Sinä olet hikinen –”
”Älä soita. Älä. Älä. Älä...” Sattui ihan saatanasti. ”Et…”
Elizabeth nikotteli, enkä saanut selvää hänen puheestaan. Lopeta. Puhu. Älä lyö, vaikka veinkin lompakkosi silloin metrossa. Sehän päättyi hyvin, sinä tulit minun luokseni yöksi ja
”Vitun… vitun kusipää”, hän sopersi, ”jos sinä kuvittelet, että kaiken sen jälkeen… jos… jos luulet, että tulen tänne ja katson vierestä, kun sinä kuolet siihen…”
Lopeta. En minä kuole. Etkä sinäkään. Paitsi jos soitat johonkin.
”Sinä vuodat verta.”
”En liikaa. Älä soita…”
”Sinä et todellakaan ole siinä kunnossa, että kykenisit itse arvioimaan… katso minuun, Adrian, jos sinä suljet silmäsi siinä nyt, niin minä… minun pitää soittaa…”
Pudistin päätäni. Sain jostain otteen, joko hänen kädestään tai oman paitani helmasta.
”Älä soita... mihinkään. Sitä he odottavat. He… he tappavat meidät molemmat.”
Elizabeth vapisi kauttaaltaan.
”Mitä meidän sinusta pitäisi tehdä?” hän kuiskasi. ”Et sinä voi siihenkään jäädä.”
”On yö. Menen kohta nukkumaan... Sänkyyn.”
”Et mene.” Elizabeth repi hiuksiaan ja hengitti pari kertaa syvään. ”Sinun täytyy päästä sairaalaan…”
”He odottavat minua siellä –”
”Haen auton. Vien sinut… jonnekin muualle… toiseen kaupunkiin...”
”Sinulla ei ole autoa –”
”Kohta on. Pari minuuttia, Adrian, pärjäätkö?”
”Joo.”
Hän oli poissa nopeammin kuin ehdin tajuta asiaa. Ovi pamahti kiinni ja minä painauduin lähemmäs kylpyhuoneen patteria. Oli ihan helvetin kylmä. Paha olo. Väsyttää. Pakko käydä makuulle.
En sulkenut silmiäni siksi, etten olisi jaksanut pysyä hereillä. En vain halunnut nähdä omaa vertani lattialla. Parempi, kun en katsoisi, kun en haistaisi. Eikö tuo saatanan patteri edes toimi…
Aurinko nousee.
’Adrian! On aamu, nouse ylös.’
Ei lauantaina, miksi lauantaina? Minulla ei ole koulua.
’Kunnon ihmiset heräävät aikaisin, Adrian. Tiedät hyvin, mitä mieltä olen viikonloppulorvimisesta.’
Joo joo, isoäiti.
’Tomaattisato on kypsynyt.
Rikkaruohoja on liikaa.’
Miksi minä?
Miten kauan Elizabethilla oikein kesti?
’Älä ammu!’
Olin varma, että kuulin jotain. Huudon, laukauksen. Miehen äänen.
’Meillä on murhattu nainen, murha-ase… ja murha-aseessa hänen sormenjälkensä… meillä on ruumis, sille hyvä selitys ja kakara, joka kuuluu nuorisovankilaan…’
”Elizabeth?”
’Entä jos lavastan sen itsemurhaksi?’
”Elizabeth? Tulitko jo?”
’Poika tappoi ensin isoäitinsä ja sitten itsensä…’
Elizabeth, missä sinä olet?
’Sinun tehtäväsi oli pitää huolta kasvimaasta.
Kitkeä rikkaruohoja, joiden puoleen minä en voi enää kumartua.
Ymmärrätkö, Adrian? Oletko käynyt katsomassa kasvimaatani?’
’Katso sitä nyt, nuutuneena ja rikkaruohojen valtaamana.
Olen pettynyt sinuun.’
Hoidan sen. Olen ennenkin hoitanut.
’Sinä hypit illat pitkät sen tytön perässä etkä kuuntele minua yhtään.’
Minä hoidan sen. Kitken rikkaruohot.
’Etkä lähde minnekään ennen kuin se on tehty.’
En lähde.
’Jonain päivänä kiität isoäitiäsi.’
Niin kiitän.
Rikkaruohoja vuosien ajalta
Taimet eivät lopu koskaan
Pääsen pois vasta kun nämä on kitketty
Näitä on liikaa
En pääse eteenpäin
’Paremmilla työkaluilla kaikki esteet hoituvat nopeammin’
’Viikatteella voi raivata risuja tieltään’
Mene pois
’Sinä tunnet minut paremmin kuin itsesi’
Mene pois
’Olet kai tottunut käyttämään tätä?’
Käännän sinulle selkäni
’Mitä luulit täältä löytäväsi?
Jonkun, joka välittää?
Sinulla ei ole ketään muuta kuin vanhat haamut, muistot ja käskyt, joita et enää kunnioita.
Sinuahan kiellettiin katsomasta taaksesi, muistatko?
Hän kuoli sinua suojellessaan, ja sinä kiität häntä näin.'
’Älä yritä seurata minua.
Ilman viikatetta et siinä onnistu.’
Pysähdy, vitun mulkku!
Saatanan rikkaruohot, minä poltan ne tieltäni
Minä poltan kaiken tieltäni
”Ei kai se parkuva nainen seurannut sinua?”
”Ei.”
”Hyvä. Pidä huoli, ettei rakas stripparimme ala liikaa kyselemään.”
Missä se viikate on kun sitä tarvitaan
”Pieni lahjoitus, ole hyvä. Pyydän vastineeksi vain vähän järjestelyjä…”
Minä tapan sinut, Gary Mitchell
vannon sen
***
theron kommentteja
Kaikessa psykedeelisyydessään osa oli tarkoituksella verrattain lyhyt. Mitään ihmeempää sanottavaa siitä ei tässä kohtaa ole. Toivottavasti saitte tapahtumista jotain irti, kerronta kun oli aika haastavaa, kun käytin minäkertojaa ja Adrian oli siinä tilassa missä se nyt oli.
Ilmoitusasiana kerrottakoon, että sain (onneksi) töitä kesäksi, ja joudun sitä varten matkustamaan kesäksi Itä-Suomeen. En voi ottaa pöytäkonetta mukaani ja läppäri ei pyöritä Simsiä niin hyvin, että voisin kuvata sillä tarinaa. Osien julkaisu toki jatkuu kesän yli, koska osia on varastossa kyllä koko kesäksi, mutta täydennystä tuonne varastoon ei kesän aikana valitettavasti saada. Älkää siis ihmetelkö, miksi prosentit eivät nouse ja osat vain vähenevät listasta koko kesän ajan.
Mietin tässä myös, että olisiko teillä jotain ekstratoivetta kesäksi? Mulla voi vapaapäivinä olla vähän tylsääkin siellä työpaikkakunnalla, niin ihan mielelläni voin ottaa projektiksi tehdä teille jotain ekstran tapaista. Simsiä en tosiaan voi siellä käyttää, mutta kaikkea muuta voin tehdä. Vaihtoehtoja ovat mm. joku spin-off -novelli, jotain tietoa kirjoittajasta itsestään (ehkä kysymyspostaus? tai mitä ikinä haluattekin), jotain tarinaan liittymätöntä tekstiä (itsenäinen novelli?)... saa toivoa.
Mietin myös, että jos ehdin, voisin toki seuraavaa osaa kuvatessani tallentaa teille jonkun kommentoidun osantekovideon ja editoida sen sitten kesällä, mutta sen suhteen en voi luvata mitään.
En anna kommentointikysymyksiä tällä kertaa. Jätän teidät vain hämmentyneeseen hiljaisuuteen. Voitte larpata Elizabethia siellä miettiessänne, että mitä kettua täällä oikein tapahtuu, koska suunnilleen sitä Elizabethkin varmaan osan aikana ajatteli astuessaan Adrianin veritahraiseen kylpyhuoneeseen :D
En ole ehkä vielä täysin hereillä, siellä kun kännykkä oli ladannut tämän osan ja ensimmäisessä näkemäni kuvassa oli Elizabeth, luulin noin sekunnin Adrian menneen jollain ihmeen kaupalla Roaring Heightsiin asti. :D Ehkä oon vain nähnyt liikaa niitä toimintaleffoja, jossa sankarit juoksentelevat vaivattomasti luodit jäsenissä. :'D
VastaaPoistaMun mielestä onnistuit kuvaamaan tosi hyvin tuon Adrian jokseenkin sekavan mielentilan. :) Siitä kävi Adrianin tilanne hyvin selväksi, mutta teksti oli kuitenkin sujuvaa eikä mitään epäselvää tajunnanvirtaa. Harrastan itsekin luovaa kirjoittamista, enkä osaisi kirjoittaa ollenkaan mitään vastaavaa. :D Oma tekstini menisi varmaan kutakuinkin: "Ööö..asdfg...psykoosit tulilla."
Tuossa kohtaa kun Elizabeth pitää Adrianin kasvoja käsissään ja kieltää tätä kuolemasta, tämä alkoi soida päässäni:
https://youtu.be/X2WH8mHJnhM
(Ole hyvä :D)
Mireta
Mä en ole vissiin koskaan määritellyt, millä etäisyydellä Roaring Heights ja Anne Arbor on toisistaan, mutta oon ite aatellut että kyllä sinne saa toista tuntia junallakin matkustaa... Adrian sai luodista niin paljon adrenaliinia, että vaivatta juoksi senkin matkan? :D
Poista(Tr00 toimintasankarithan sitä paitsi kaivaa luodit lihastaan itse, omin käsin, tai korkeintaan kahvilusikalla avustettuna!... Ja tässä vaiheessa olen hiljaa, koska tässä osassa piti alun perin oikeasti päätyä kaivelemaan luoteja kynttilänliekissä steriloidulla keittiöveitsen kärjellä ulos käsivarresta... tosin se kaivelija ei olisi ollut Adrian itse.)
Mukava kuulla, että kerronta toimi! Nää on aina vähän riskialttiita tekniikoita, eikä onnistumisesta tai epäonnistumisesta oikeasti tiedä ennen kuin joku toinen lukee sen aikaansaannoksen.
Kiitos muuten taas korvamadosta. Pelkäsin, että siellä olisi tämä... mutta ethän sä mua noin helpolla olisi päästänyt.
(Ole hyvä ♥ ;))
Jos muuten tulee tosiaan niitä ekstratoiveita mieleen, laita kommenttia! :)
Onhan tuota biisiä tullut kuunneltua, mutta ei koskaan aikaisemmin Antti Tuiskun esittämänä. :DDD Kiitos tästä uudesta kokemuksesta!
PoistaMitä noihin ekstratoiveisiin tulee, multa löytyisi yksi. Spin-off -novelli esim. Adrianin ja Elizabethin ensitapaamisesta kiinnostaisi. :) Tykkäsin nimittäin kovasti siitä William x Frodo spin-offista ja myös se Andrewsin tarina oli mielenkiintoinen.
Mireta
Anteeksi, kun tartun pikkuseikkoihin, mutta... William x FRODO.
PoistaEn ehkä toivu tästä mielikuvasta :'DDD
Kiitos ekstratoiveesta, se on kuultu! Itseäni tuo kyllä myös kiinnostaisi :) Mulla on hyvin selkeä visio siitä, miten nämä ovat tavanneet (ja siihen tässäkin osassa vähän viitattiin), kuten myös vaikkapa Darryllin lapsuudesta ja muusta yhtä randomista. :D
Tuossa joulun aikoihin muuten kirjoittelin jouluista spin-offia, jossa esiintyi hahmoja aika monestakin mun simstarinasta. Jos haluat (tai jos kuka tahansa muu haluaa), voin antaa linkin siihen. Siellä on myös Fro.... Fredo ja William ;)
Linkkiä kyllä kiitos! ♡_♡
PoistaApua, nyt naurattaa niin lujaa, että silmistä tulee vettä. :'D Pitäisi varmaan alkaa tarkistaa omia kommentteja ennen niiden julkaisua.
Mireta
Parempi kun et tarkista! Paljon hauskempi lopputulos :D
PoistaTässä linkki joulutarinaan: https://simsta.boards.net/thread/384/theron-luukku-24-yritys-2
Kerrottakoon vielä, että tää oli oikeastaan se ihan ratkaiseva juttu, jonka takia päädyin jatkamaan tätä tarinaa. Oli se pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta tän joulutarinan jälkeen en enää kyennyt pitämään näppejäni erossa tästä. :D
Tästä tulee nyt sitten pitkä kommentti. :'D
PoistaEn yleensä lue tajunnanvirtatarinoita, mutta tuon hotkaisin hetkessä. Mulla meni hetki tottua tyylilajiin, mutta hauskaa oli. :D En tiennytkään, että tarvitsin Vincentin, Victorin, Williamin ja Adrianin samaan aikaan samaan paikkaan, mutta nyt jokin aukko sielussani on täytetty. FrEdo (:D) oli myös hauska nähdä joulutonttuilemassa, ja Andrewsin pöllähtäessä paikalle oli pakko nauraa:
"Pukuun sonnustautunut mies harppoo sisään ja kantamansa nahkasalkun tiskille. Hän tarttuu Adrianin käteen ja kättelee puoliväkisin. 'Thomas Andrews, ainoa asianajaja koko universumissa.'"
Mun mielestä on hyvän kirjoittajan merkki, kun onnistuit saamaan mulle jouluisen fiiliksen näin toukokuussa. :) Sulla toimii kerronta erinomaisesti myös kuvattomassa muodossa. Jos joskus julkaiset tekstejäsi kirjallisessa muodossa, lupaan kiilata ensimmäisenä jonoon. ^_^
Lopuksi vielä tällainen jokseenkin random ajatus, joka tuli mieleeni jo vähän aikaa sitten kun luin Homelandin uudestaan. Kiinnitin nimittäin huomiota eri asioihin kuin ekalla kerralla, ja eräs Fredon sanoma asia kuulosti kontekstistaan irrotettuna hieman jännittävältä. :D En viitsi mennä enää sinne kommentoimaan, joten joudut nyt kärsimään tämän täällä. :D
”Tästä eteenpäin sinä olet minun omaisuuttani. Teet kuten minä sanon ja tottelet minun ääntäni ylitse muiden. Et ehkä ylitse eversti Trigon, mutta yli kaiken muun. Sillä sinä kuulut minulle, ja minulla on täysi oikeus tehdä sinulle aivan mitä ikinä haluan.”
HYVÄT NAISET JA HERRAT,
TULOSSA ELOKUVATEATTEREIHIN:
...... Fifty Shades of Gomez .....
Mireta (banneja odotellen :'D)
Mahtavaa, kun tykkäsit! :D Musta oli jotenkin sööttiä, että Andrews tykkäsi niin kovasti vaahtokarkeista :'D
PoistaJa oi, kiitos kauniista kehuista :) Kyllä mulla tätä pitkää proosaa koneelta löytyy, lisäksi pari novellia ja pari kokonaista romaanikässäriäkin, mutta mitään en ole julkaissut. Ehkä joskus. Suurin osa näistä on jäänyt pöytälaatikkoon ihan tarkoituksella, tai käynyt korkeintaan Turun elitistisimmän kirjoituspiirin analysoitavana.
Loppuun sanon vain, että puolisoni ehkä vähän säikähti, kun vaimo sai yhtäkkiä aivan jäätävän tukehtumisnaurukohtauksen, jonka yritti tukahduttaa tyynyllä. :DD (Eikä ehkä vähiten siksi, että kävin tänään myös hengitystieoireiden takia koronatesteissä, eli tukehtuminen olisi sinänsä voinut olla melkein oikea riski.)
Oon kai joskus Homelandissakin (enkä vain Simstassa) sanonut, että siinä vaiheessa, kun Fredo alkoi kouluttaa Williamia, mun kirjoitussoittolistalla alkoi olla tämä biisi aika lähellä kulutetuimpien biisien kärkeä :D
Luin tämän osan jo aamupäivällä, ja silloin ensimmäinen ajatus oli jotakuinkin "mitä hittoa tässä oikein tapahtuu". Sekavuus ei kyllä johtunut itse osasta, vaan siitä, että olin vasta herännyt ja sen seurauksena vielä ihan kuutamolla. :D En kyllä olisi ehtinyt kommentoidakaan silloin, kun piti lähteä töihin, mutta nyt luin tämän uudemman kerran ja ehdin kommentoidakin.
VastaaPoistaAdrianin harhaisuus oli tosiaan loistavasti kuvattu, mutta mielestäni teksti ei ollut sekavaa. Tai olihan se, mutta hyvällä tavalla, sillä lailla sekavaa kuin Adrianin tilassa olevan tyypin ajatukset nyt ylipäätään voivat olla. Osan lyhyys ei haitannut ollenkaan. Jään hyvin mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.
Tällä otannalla en kyllä osta nyt ihan sitä, että sekavuus olisi ollut pelkästään unenpöpperöä molemmissa tapauksissa :D Mutta hyvä, että osa valkeni (syystä tai toisesta) myöhemmin!
PoistaKiva kuulla, että sunkin mielestä kerronta toimi :) Sekava mielentila oli tosiaan tavoite, mutta ei sekava kerronta, josta olisi täysin mahdoton saada mitään irti tai tehdä mitään tulkintoja.
Vsata nyt muuten itse huomaan, että mun kasvimaalavastus ei päässyt oikein oikeuksiinsa missään näistä kuvista. Se oli siis sellainen 50 slottia pitkä käytävä _ihan _täynnä kasveja ja rikkaruohoja, ja päädyssä oli vielä peili, jotta se näyttäisi jatkuvan "loputtomiin" :D Harmi, ettei tullut otettua parempia kuvia siitä.