Minun oli kylmä. Kuuma. Tuli korvensi ja lumi satoi päälle. Lämmönsäätely oli hukassa. Patja oli hiestä märkä. Toivottavasti. Minä jäädyn.
Sattui. Hukkuisin patjaan. Keuhkot täyttyivät vaahtomuovilla. Missä se vessan lattia oli? Katossa?
Mihin kaakelit katosivat?
Kuka liikkui? Kuka puhui? Kuka itki? Minä?
Sattui niin paljon. Jokin elävä poltti vatsanpohjaa kuumilla raudoilla.
Aurinko nousee, aurinko laskee
Aurinko
nousee ja
näen taas jotakin
Olen hereillä
A u r i n k o puhuu ja
huutaa ja uhkailee
Se tappaa minut kohta
nyt
"Et vittu ole tosissasi! Tuo jätkä ei jää meille!" 
"Mihin meinasit jättää sen tuossa kunnossa?"
"Ei se ole minun asiani! Eikö sitä voida vaan dumpata... tuonne?"
"Ai että jätetään vanhat kaverit tajuttomana lumihankeen?"
"Sairaalan pihalle, Tess! Oletko kuullut sellaisista paikoista? Siellä hoidetaan tyyppejä, jotka vetävät vahingossa jatkettua kamaa –"
"Jep. Jatkettua. Muista sanoa tuo hänelle kun hän virkoaa. Ja näytä vaikka samalla pikku labrasikin."
"Ei se ole minun syytäni! Eikä edes ole minun vikani, jos hän ei tiedä, mitä vetää!"
"Tiedät ihan hyvin, ettei Darryll ollut siellä pelkästään vetämässä sitä." 
Jonkun raskas hengitys kohisi korvissa. Omani?
"Minä sentään raahasin sen ulos Oasiksesta! Tein sen, minkä pystyin! Älä viitsi olla hankala –"
"Hankala? Ai minä olen hankala? Sanoo puistokemisti, joka on sitä mieltä, että viallista kamaa myyviä diilereitä voi kärrätä ihan rauhassa ensiapupolille?"
"Hautaatko sinä tuon sitten, jos se kuolee nyt tuohon?"
"Ei se kuole, Jon. Ei niin kauan kuin sinä pidät näppisi erossa tästä jutusta."
"Olisikin niin helppoa."
"Se on juuri niin helppoa. Painu helvettiin."
"Tess –"
"Ala mennä jo!"
Maanjäristys. 
Huone paloi ja minä sen mukana. Sen jälkeen oli hiljaista. Mustaa. Jäätävän kylmää ja hikistä.
Sattuu
***
"Tess, siitä on nyt neljä tuntia."
"Mitä sitten?"
"Hengittääkö se vielä?"
"Miltä näyttää?"
"En minä tiedä, hengittääkö se vai nykiikö se muuten vain. Kuuluuko sen kouristella noin?"
"Minusta on hauskaa, että kysyt siitä minulta. Sinähän se olit, joka päätit vähän jatkaa niitä jauheita ja joka päätti, millä niitä jatketaan."
"Tess –"
Hänen äänensä särki korvia. Hän liikkui liian nopeasti ja neljänä kappaleena.
"Painu nyt oikeasti vittuun, Jon! Ja hoida se asia sen kaverisi kanssa."
"Hoida asia? Draganin kanssa?"
"Minua ei kiinnosta, miten sen teet. Mutta sinä sössit ne raaka-aineet, joten sinä kannat vastuun."
"Dragan tappaa minut."
"No mutta, sehän muuttaa asian. Sitten ei varmaan tarvitsekaan yrittää edes neuvotella asiasta! Älä ole lapsellinen –"
Kurkkuun sattui. Yskitti.
Äänet vaikenivat. Tessin puhe sai pehmeämmän sävyn.
"Darryll? Oletko hereillä?"
Joo
"Kuuletko sinä?"
Joo
Joku nauroi hermostuksissaan.
"Nytkö se meni johonkin koomaan?"
"Jon!"
"No miltä tuo sinusta näyttää?"
"En jaksa enää kuunn–"
Kohinaa 
Jossain oli vanha radio
Se oli kytketty päälle pääni sisällä
Se puhui
Tervehdys, John
Miten menee?
Eipä tässä kummempia
Kenen kanssa oikein keskustelin?
Kohina lakkasi. Enää ei ollut mitään. Ei ääntä eikä liikettä. Ei särkyä eikä väsymystä. Olin aika varma, että taisin juuri kuolla.
***
Valo pakotti silmäni auki. Väkivaltainen paskiainen.
Aurinko oli vaiennut. Sen kasvot olivat levolliset, nukkuvat. Se ynähteli unissaan ja käänsi kylkeään.
"Darryll?"
En tajunnut, miten olin päätynyt johonkin parin vuoden takaiseen. Jonathanin ullakolla oli pidetty useammatkin bileet, mutta ikinä en ollut herännyt näin krapulassa. Näin huonovointisena. Voisin oksentaa kolme tuntia putkeen vetämättä henkeä välissä.
"Darryll, katso tänne."
Puhuja ei ollut Jonathan.
Tessin laserinkirkas katse lävisti pääni. Hän kallisti päätään.
"Miten voit?"
Ihan paskasti, olisin halunnut sanoa, mutta vastasin kysymykseen oksentamalla hänen jalkojensa juureen.
Se vähäinen määrä jotain limaista ja ällöä, jonka sain yskittyä ulos, imeytyi mattoon Tessin kenkien alla. Yritin pyytää anteeksi. Vaikka huuleni liikkuivat, mitään ääntä ei kuulunut.
"Haluatko jotain?"
Pudistin päätäni ihan lyhyesti ja silti tarpeeksi, jotta aivot hakkasivat pääni sisäseinustoja.
"Sinun täytyy kohta juoda jotain."
Jokin painava laskeutui viereeni.
Tess istui sängyn laidalla. Vuoteen runko heilui allani ikuisuuden ja minusta tuntui, että putoaisin kohta lattialle.
"Olen tosi pahoillani, Darryll", Tess mutisi. "Tiesin kyllä, että Jonathanilla oli joku labrahomma kellarissa, mutta en tajunnut, että se oikeasti myy sen kaman. Tai että se myy sen sinulle." Tess oli hetken hiljaa. "Tai että sinä alat maistella sitä."
Kuulin Tessin vasaroivan sormenpäillään sängynlaitaa. Hän vaihtoi asentoa ja jousista allamme tuli sata epävireistä viulua.
"Anteeksi. Minua väsyttää." Tess pudisti päätään. "Valvoin koko yön vieressäsi. Vähän aikaa pelkäsin, ettet sinä enää sittenkään nouse. Se olisi kai ollut enemmän minun kuin Jonathanin vika."
Hän vaikeni, mutta vain hetkeksi.
"Dragan tappaa Jonathanin, kun kuulee tästä."
En tajunnut, mistä Tess puhui. Yritin koskettaa aurinkoa seinällä. Ehkä se kertoisi minulle, mitä kello on.
"Tess..."
Hän säpsähti vieressäni. Hienoa, olin siis saanut aikaan ääntä. Sitä yhtä sanaa enempää sitä ei sitten tullutkaan.
"Olen oikeasti tosi väsynyt, Darryll. Sopiiko sinulle, jos pyydän Jonathanin tänne? Minun pitäisi nukkua ja käydä ehkä suihkussakin."
"Joo."
"Pärjäätkö sinä?"
"Joo."
"Kiitos." 
Tess nousi ja jätti minut yksin. Lakkasin ojentelemasta sormiani aurinkoa kohti. Minun pitäisi soittaa Elizabethille. Riippumatta siitä, oliko nyt tosi varhainen aamu vai myöhäinen iltapäivä, hän olisi kuitenkin jo huolissaan. Ja minun pitäisi käydä Adrianin luona. Ja hakea lisää kamaa. Ja myydä sitä. Ja jutella Trishille. Minulla oli töitä eikä kukaan täällä tajunnut sitä.
Portaat kolisivat. 
Lähestyvistä askelista jokainen kuulosti pieneltä räjähdykseltä. Jonathan kiroili puoliääneen ja siirsi jotain huonekalua, jonka kirskahtelu lattiaa vasten tuntui kuvotuksena koko kropassa.
Alastoman miehen karvainen ylävartalo ei ollut vähään aikaan näyttänyt niin ällöttävältä. Ehkä se johtuikin siitä eilisestä hiestä, jonka haju nousi hänen iholtaan, tai aamuisen krapulapaskan kuvottavasta hajusta. Yskin, mutten oksentanut. Ei ollut mitään, mitä oksentaa.
"Lopeta", Jonathan komensi. 
Minua huimasi, vaikka olin vaakatasossa. Hän ehkä liikkui, mutten ollut varma.
"Lopeta", hän toisti. "En tajua sinua. Et sinä noin kipeäksi siitä voinut tulla. Se ei ollut minun syytäni."
Kenelle hän yritti sitä vakuutella? Jonathan pyyhkäisi suupieltään ja sylkäisi lattialle.
"No, ainakin Tess osti säälinkerjuusi. Pisteet siitä." Hän sylkäisi uudelleen. "Minun pitäisi kai auttaa sinut vessaan, koska en todellakaan ala siivoamaan täällä sinun jälkeesi yhtään enempää kuin on pakko."
Jonathan riuhtoi minut ylös.
Matkalla hänen otteensa pehmenivät. Hän ohjasi askeliani yksi kerrallaan. Ehdin ajatella, että rappusissa viimeistään kierisimme peräkanaa alas ja päätyisimme niskoillemme alakertaan, mutta mitään rappusia ei koskaan tullut. Miksi?
Ullakolla oli toinenkin huone. Oliko aina ollut? Siellä haisi home ja huoneessa oli hankala liikkua. Isot ilmastointilaitteet lattialla tulivat jalkojen eteen. Jonathan avasi oven ja sysäsi minut jonnekin.
"Annan sinulle pari minuuttia", hän sanoi.
Ovi oli kiinni. Ei lukossa, mutten osannut avata sitä. Vessanpöntössä ei ollut vettä. Pitikö minun välittää siitä? Jotenkin onnistuin raahautumaan seiniä myöten huoneen perälle asti.
En pitänyt kiirettä poistumisessa. Hörppäsin seisonutta vettä käsienpesualtaasta, nojasin houkuttelevan kylmää ilmaa hohkaavaan ikkunaan ja yritin ajatella edes puoliksi selkeästi. Ajattelin Elizabethia. En mitään muuta. Mitä minun pitikään tehdä? Se liittyi Elizabethiin.
Soittaa. Ei vittu, minun piti soittaa sille ihmiselle, enkä pystynyt juuri sillä hetkellä puhumaan selkeästi yhtään mitään. Liz sekoaisi huolesta. Liz tappaisi minut. Minä tappaisin minut.
"Oletko valmis?"
Jonathan tuli kysymättä sisään. 
Hän talutti minut pois vessasta mitään kyselemättä. Emme kuitenkaan lähteneet huoneesta. En tajunnut, miksi.
"Sinun täytyy nukkua", Jonathan sanoi, ja mielessäni vastasin, etten oikeastaan mitään muuta olisi halunnutkaan tehdä.
Se sänky huojui entistä pahemmin kuin aiempi. Lisäksi se haisi homeelle, mutta ei se haitannut. Halusin vain nukkua.
Elizabeth.
"Jon..."
"Nuku nyt."
"Jon, yksi... yksi juttu." Vedin henkeä. "Soita Lizille. Minun puhelimellani."
"Totta kai, Darryll. Anna kun autan sinut parempaan asentoon." 
Jonathan käänsi minut selälleni. Kuulin naksetta, metallin kolinaa ja napsuttelua. Sormien napsuttelua lähellä kasvojani. En ajatellut sitä. En jaksanut.
"Darryll..."
Jonathan kuulosti tukkoiselta. Miksi?
"Darryll... olen tosi pahoillani." 
Jotain märkää putosi leualleni. Itkikö Jonathan?
"Anteeksi tästä", hän kuiskasi. "Ja ihan kaikesta muustakin. Minulla ei ole vaihtoehtoja, tajuatko? Jos tuntisit Draganin..."
Hän purskahti äänekkääseen itkuun, ja toivoin vain, että hän nousisi päältäni ja antaisi minun nukkua.
Hän nousikin. Kiitin häntä mielessäni siitä, että hän antoi minun viimein nukkua. Että hän soittaisi Elizabethille. Että saisin itse ihan vain olla tässä hetken, lähtemättä mihinkään.
***
theron kommentteja:
Oon koittanut tässä kiihdyttää julkaisutahtia ihan vaan siksi, että pysyn itsekin tarinaorientoituneena ja että nopeammat lukijat voi halutessaan lukea ainakin osan viikossa. En kuitenkaan tiedä, onko se sittenkään hyvä ratkaisu. Julkaisutahti on aina vähän tasapainottelua sen suhteen, kuinka nopeasti haluaa blogin vanhojen postausten painuvan kakkossivulle unholaan ja kuinka nopeasti haluaa tarjota uutta sisältöä.
Tämä ongelma oli mulla jo kauan sitten ensimmäisen DLT:n kanssa. Jotkut lukijat vaikutti ottavan aikanaan jopa vähän paineita siitä, etteivät ehtineet lukea kaikkia osia tuoreeltaan eivätkä ehtineet kommentoida vanhoihin osiin asioita, joita halusivat kommentoida, ennen seuraavan osan julkaisua. Ihan viimeiseksi haluan lukijoiden joutuvan arpomaan omia kommentointimahdollisuuksiaan, joten sanotaan se nyt suoraan ja selkeästi:
Vaikka olisin julkaissut kymmenen uutta osaa sen osan jälkeen, jota juuri Sinä nyt luet, vanhoja osia (ja muitakin postauksia) saa aina kommentoida. Niihin saa jopa kirjoitella spekulointia seuraavien osien sisällöstä, vaikka ne osat olisikin jo julkaistu! Nautin jokaisesta kommentista ihan yhtä paljon, tuli se sitten uuteen tai vanhaan osaan. :)
Mulla oli muutakin yleistä asiaa! Tykkäsin hirveästi siitä, miten aiemmin julkaisin tulevien osien nimiä ennakkoon sivupalkissa. Nyt, kun sivupalkkia ei ole, oon miettinyt, että mihin ne tulevien osien spoilaukset voisi julkaista. Olen tullut siihen tulokseen, että nehän voi laittaa suoraan osaluetteloon :D Eli jos haluaa koettaa päätellä jotain tulevien osien sisällöstä, niin päivittelen tuonne Osat-sivulle seuraavien osien työnimiä aina silloin kun jaksan.
***
Tästä osasta sanon lyhyesti sen, että jotenkin mua arastutti kirjoittaa minäkertojalla osaa, jossa itse päähenkilö on käytännössä täysin pois pelistä ja kaikki informaatio, mitä osasta saa irti, tulee vain lukijoille eikä itse päähenkilölle. Ehkä tää oli vähän tämmöinen "kokeillaan nyt tätäkin tekniikkaa"-osa. Mitä tykkäsitte, oliko tää ihan vikaveto?
Kysymyksiä tämän osan kommentointia helpottamaan. Kuten aina, kysymyksiin ei ole pakko vastata, ja halutessaan niistä saa vastata vain osaan.
1. Mainitsemaani ongelmaan liittyvä yleinen kysymys: mitä saitte irti osasta? Darryllhan ei saanut tästä juuri mitään. :D
2. Kuka on Dragan?
3. Mistä Jonathan pyyteli anteeksi osan lopussa?
Pakko myöntää, että koen vähän painetta siitä, että en välttämättä aina ehdi lukea ja kommentoida tällaisia nopean julkaisutahdin tarinoita, varsinkin kun oma julkaisutahti on mikä on... :D Vaikka tiedänkin, että ei sun tarkoitus ole tuottaa mitään paineita kenellekään. Lukijana kuitenkin tykkään tämmöisestä nopeasta julkaisutahdista (vaikka hitaammallakin tahdilla tätä lukisi ihan mielellään) ja hyvä tietää, että vanhojakin osia saa kommentoida jos siltä tuntuu.
VastaaPoistaOsasta jäi vähän sekava tunnelma, mutta se on oikeastaan ihan hyvä asia. Tarkoitus oli kuvata Darryllin sekavaa mielenmaisemaa ja siinä on kyllä onnistuttu hyvinkin tehokkaasti. Mielestäni tämä "kokeillaan nyt tätäkin tekniikkaa"-veto oli siis onnistunut. Sitä en osaa oikein sanoa, että kuka on Dragan. Ehkä joku tyyppi, jolta Trish ja Jonathan ostavat myytäviä aineitaan? Ainakin muistaakseni jossain aiemmassa osassa Trish sanoi, että tuossa myytävässä kamassa on kiinni muidenkin kuin hänen rahaansa, joten ehkä Dragan liittyy jotenkin siihen.
Sitäkään en oikein osaa sanoa, että mitä Jonathan pyytelee anteeksi. Ainoa selitys, minkä keksin on se, että hän tajusi sittenkin, että tuo Darryllin huonovointisuus ei ole mitään esitystä. Aikaisemmin hän tosin vaikutti olevan kovasti sitä mieltä, että ei Darryll oikeasti voi olla noin huonossa kunnossa, kunhan kerjää sääliä. Ehkä hän kumminkin tajusi, että kyllä tuossa nyt on tosi kyseessä.
Mun mielestä hoidit kuvailun tosi hyvin tässä osassa. :D Tässä oli sopivassa määrin kuvailtu Darryllin sekavaa olotilaa, mutta se ei kuitenkaan mennyt liiallisuuksiin. Oon lukenut sellaisiakin tarinoita, joissa päähenkilön ollessa sekaisin kuin seinäkello koko teksti on pistetty täysin epäselväksi sotkuksi ja näin ollen lukukelvottomaksi. En sanoisi, että sulla on sitä ongelmaa. :)
VastaaPoistaMulla nousi ihokarvat pystyyn tuossa Jonathan anteeksipyydellessä. Ekana tulee mieleen, että aikooko se seuraavaksi tukehduttaa Darryllin tyynyllä. O_o
En muistanut edellisessä osassa kommentoida, mutta Sheilan kysyessä mahdollisuudesta tavata Adrian aloin heti leikkiä ajatuksella, että mitä jos se olisi oikeasti tullut raskaaksi siitä niiden yhden yön jutusta. :d Kuvittelin heti perään tietysti Adrianin reaktion uutiseen joka oli joko a) “kiva” tai b) entistä vahvemmat psykoosit, joissa Sheila on raskaana oleva Lucy. En mene kuitenkaan veikkaamaan mitään. Käsittääkseni en ole ollut tähän mennessä mikään ihmelapsi deeälteen juonta ennustaessa. :D
Mun on pakko kertoa, että tapasin tänään suomalaisen version Darryllistä. O_o Mulla oli yhden duunin ensimmäinen harjoittelupäivä ja ihan loppuvuorosta sellainen vaaleita pitkiä hiuksiaan täsmälleen samalla tavalla pitävä, häiritsevän samannäköinen ja samanlaista huumoria viljelevä miespuolinen työntekijä perehdytti mua. En heti tajunnut, miksi siinä oli jotain tuttua, kunnes mentiin hetkeksi ulos ja kaveri kaivoi taskustaan tupakan. :D Lampun syttyessä mun päähän räpäytin silmiä muutaman kerran epäuskoisesti!
Ps. Ootko muuten saanut multa nyt missään kohtaan WhatsApp viestiä? Pistin sellaisen toissapäiväisen eilen, mutta WA näyttää mulle vain yhtä harmaata väkästä. :o Eikö se tarkoita, ettei viesti oo lähtenyt matkaan?
@Mireta! Mä vastaan sun kommenttiin paremmin huomenna, mutta laitoin sulle äsken viestiä tästä wa-asiasta.
VastaaPoista@Persimon
VastaaPoista"Pakko myöntää, että koen vähän painetta siitä, että en välttämättä aina ehdi lukea ja kommentoida tällaisia nopean julkaisutahdin tarinoita"
Tää on mulle oikeasti aikamoinen dilemma. En haluaisi ees epäsuorasti painostaa ketään kommentoimaan tai edes lukemaan epämukavan vinhaa vauhtia. Oon miettinyt, että mikähän olisi sitten se sopiva tasapaino kommentoinnille suodun ajan ja seuraavan osan välillä. Mietin, että ehkä sen voisi sitoa kommentointiin: julkaisisin uuden osan vasta, kun edelliseen olisi ehtinyt edes yksi henkilö kommentoimaan. Siinä on kuitenkin vähän se ongelma, etten mä haluaisi sitoa julkaisutahtia mihinkään "lahjokaa kirjoittaja kommenteilla niin saatte uuden osan"-tyyliseen vaatimukseen, enkä haluaisi pitää kommentteja minään kauppatavarana/maksuna uudesta osasta. Haluaisin vaan tietää, milloin on aiheellista julkaista uusi osa, ja se, että joku ehti jo ajatuksella kommentoimaan, olisi siihen aika näppärä merkkipaalu. Siitä vaan ei pääse mihinkään, että tuo "uuden osan saatte sitten kun joku on kommentoinut edellistä"-vaatimus vaan kuulostaa joltain ihan muulta. Mun korvaan se kalskahtaa joltain kommenttien kappalehinnan määrittämiseltä ja sitä kautta myös lukijoiden depersonalisoinnilta.
Ehkä mä mietin tätä vähän liikaa, en tiedä. En haluaisi vaan ite sortua ees näennäisesti siihen, että alan vaatia lukijoilta ilmaista palautetta (palautepalveluista kun joutuu tässä maailmassa yleensä maksamaan, ja ihan syystä). Joku vastavuoroinen tekstienvaihto, johon yleensä sisältyy kaksisuuntaisen palautteen vaatimus, on kumminkin aika eri asia kuin se, että joku lukija haluaa vaan lukea tarinaa ja tietää, mitä tässä tapahtuu.
Oon puhunut tästä ennenkin, mutta siis kirjoittajatkin voidaan mun mielestä asettaa artist-entertainer-akselille ihan hyvin, ja siinä akselilla asetan itseni vahvasti artist-puolelle. Koen, että siihen laitaan kommenttivaatimukset ei oikeen sovi, ne on sitten sen entertainer-puolen juttuja. Saisin varmaan aikamoisen identiteettikriisin, jos mun pitäisi oikeasti ruveta kyseenalaistamaan, onko mulla kirjoittajana pelkkää viihdearvoa vai tuotanko (sana)taidetta itselleni ja muille ensisijaisesti mielenkiintoisemman maailman synonyymina, kuten siis haluaisin asian olevan. Assdfsdffdffd anteeksi, nyt lähti käsistä :'D
"Ainakin muistaakseni jossain aiemmassa osassa Trish sanoi, että tuossa myytävässä kamassa on kiinni muidenkin kuin hänen rahaansa, joten ehkä Dragan liittyy jotenkin siihen."
Hyvä pointti! Tess saattoi niin ikään vihjata jotakin asiasta tässä osassa.
@Mireta
VastaaPoista"Tässä oli sopivassa määrin kuvailtu Darryllin sekavaa olotilaa, mutta se ei kuitenkaan mennyt liiallisuuksiin. Oon lukenut sellaisiakin tarinoita, joissa päähenkilön ollessa sekaisin kuin seinäkello koko teksti on pistetty täysin epäselväksi sotkuksi ja näin ollen lukukelvottomaksi."
Mä käytän tuotakin kyllä toisinaan, mutta lähinnä tehokeinona. Jotain 40 kuvan mittaista sekasotkua ei jaksaisi kukaan lukea, mutta ne pari "wtf is this shit"-kuvatekstiä mahtunee joukkoon ihan hyvin :D
"Mulla nousi ihokarvat pystyyn tuossa Jonathan anteeksipyydellessä. Ekana tulee mieleen, että aikooko se seuraavaksi tukehduttaa Darryllin tyynyllä. O_o"
Mä tiedän, että tää kuulostaa huolestuttavalta, mutta tykkäsin ideasta. 0:)
Tuosta Sheila-jutusta ja erityisesti tästä: "[k]äsittääkseni en ole ollut tähän mennessä mikään ihmelapsi deeälteen juonta ennustaessa": sä tiedät, että mä nautin ihan törkeästi siitä, kun joku spekuloi ja ennustaa juonta, vaikka aika harvoin ne spekuloinnit osuu oikeaan. Itse asiassa musta tuntuisi äärimmäisen pahalta, jos joku lukija oikeasti osaisi ennustaa kaikki mun juonenkäänteet. Sehän kertoisi vain, että mun kirjoitustyyli on ennalta-arvattava. :D
Suomalainen Darryll!! ♥ Tiedän tosin tuon hämmennyksen hetken: sinä lyhyenä aikana, jonka vietin Saksassa, törmäsin Darryllin saksalaisversioon. Oli muuten ihan niinku Darryll, mut tatuoinnit puuttui ja lisäksi ruumiinrakenne oli paaaljon sirompi. Törmäsin siihen yhdessä puolilaillisessa kokoontumisessa, jossa se laittoi porukalle kiertämään vähän, hmmmhhhh, mielenkiintoisen tuoksuista tupakkaa :)
Hämmentävintä oli kuitenkin se, missä roolissa siinä porukassa tuo saksalainen Darrüll oli. Yksi saksalainen nainen nimittäin kilahti siellä aivan totaalisesti erään pingismatsin järjestelyistä. Voi olla, että se johtuu vaan siitä saksan kielestä, joka nyt kuitenkin lähtökohtaisesti kuulostaa aina siltä, että varsinaisesta merkityssisällöstä riippumatta virke sisältää tappouhkauksen, mutta siis mä oikeasti pelkäsin, että se nainen alkaa kohta ihan kunnolla riehumaan. Noh, tämä Darrüll sitten tuli siihen paikalle, veti naisen vähän sivummalle ja jutteli sen kanssa hetken. Mä satuin olemaan siinä lähellä, ja jopa huonolla saksan kielen taidollani ymmärsin, että se kaveri puhui sille naiselle aivan käsittämättömän rauhallisesti, mutta tiukasti ja silti täysin faktoihin nojautuen. Mikä parasta, SE NAINEN RAUHOITTUI. Tietty tälleen ulkomaalaisen näkökulmasta ylipäätään se, että vihaisen ihmisen saa rauhoitettua puhumalla sille saksaa on eräänlainen ihme, mutta siis... se oli ihan ku jostain Adrianin ja Darryllin friendship goals -momentista. :D
Olisin halunnut tiedustella mun Study Buddylta (joka oli mut sinne erittäin lailliseen kokoontumiseen kutsunut) että mikä sen nimi on ja käykö se näissä tapahtumissa usein, mutta varmaan tajuat, miltä sellanen kysymys olisi kuulostanut. Asiaa ei ois yhtään helpottanut se, jos oisin sanonut sille, että "yeah I'm married and I'm not interested in him, just that he resembles a fictional character inside my head". Creeeeeepy... (run, Darrüll, run!)